Päivä 15.

Herätys kello kuusi. Viimeinen lähtö eli kotiin lähtö. Sinne jäi Kolimbari.
Bussi noutaa hotellin edestä ja matka Hanian kentälle voi alkaa. Koti ikävä alkaa jo painaa. Omaa sänkyä ja koiraa alkaa olla ikävä. Mukava reissu mahtavassa seurassa. Rahaakin paloi vaikka Kolimbarissa ei oikeastaan ollut muuta tekemistä kuin kaivaa nenää( vaikka ihan turhaa kun ei näin kosteissa olosuhteissa ei kerry nenänameja) syödä ja nukkua. Lompakko tyhjänä joutuu taas nöyrtymään työelämän pariin. Jos vaikka laittais loppu hiluilla loton vetämään. Hanian kentällä turvatarkastuksessa taas kourittavaksi joutui vaimo kukas muukaan. Helsinki-vantaan kentällä pari laukkua tuli hihnalle heti. Viimeistä odotettiin tunti. Tiksin Lindin kautta kotiin. Koirakin saapui tänään kotiin. Ei vaan meinannut tahtoa jäädä kotiin vaan halusi takaisin hoitopaikkaansa. Autopaikkamme oli varattu näköjään jonkun toisen autolle ja pirkkavolkkari reissumme aina taas alkanut oikuttelemaan. Kotiteatterilaitteiston säädöt päin v...a. Ihanaa olla kotona.