torstai 23. kesäkuuta 2016

Kotimatka



Aamupalalle pääsi lähtöpäivänä jo puoli tuntia aikaisemmin. Croisanttipäivä. Makrigialoksen kadut täyttyivät taas linja-autoista. Meidän bussi lähti tarkalleen aikataulussa kello 0910. Olimme ainoat Suomalaiset meidän hotellilta jotka päättivät palata Suomeen. Eräs nainen luuli vaimonia Norjalaiseksi ja yritti käydä keskustelua että minkähänlainen keli meitä hellii Oslossa. Vaimo totesi melko sujuvalla Norjankielen taidollaan että ei paljon kiinnosta toivottavasti sataa vettä. Olimme seuraavalla hotellilla myös ihan aikataulussa kello 0912. Sieltä saapuikin bussi täyteen iloisia Suomalaisperheitä ja paljon pieniä lapsia. 2,5 tunnin bussimatkalla neljä lasta matkapahoinvoi ja oksennuksen tuoksu oli suunnaton koko matkan. Istuimme onneksi bussin takaosassa. Yritin nukahtaa matkalla muutaman kerran siinä onnistumatta. Käytävän toisella puolella istui äiti tyttövauvansa ja pienen noin kolmivuotiaan pojan kanssa. Poika pyöritti siskonsa nyöripipoa taitavasti. Aina kun nukahdin hän läimäytti sille polveani. Sanoin ystävällisesti joka kerta voitko lopettaa. Poika nyökkäsi hyväksyvästi. Äitinsäkin vain hymyili. Virnistin takaisin. Viidennellä kerralla hymyilin pojalle ja kuiskasin että minä tulen samaan koneeseen. Kun lentokone on ilmassa, minä opetan sinut lentämään. Poika palautti pipon äidilleen ja sanoi ettei halua lentokoneeseen. Olin voittaja. Saavuimme kentälle. Meille kerrottiin että käytössä olevat Check-in tiskit on 6-7. Mutta palvelua sai myös yllättäen tiskiltä 8,9,10,11,12,13,14. Opas kertoi myös että koneemme on lähdössä aikataulussa ja check-in menee puolitoista tuntia ennen koneen lähtöä kiinni. Ahaa öhöö. Olimme kentällä kello 1156 ja kone lähtee 1330. Lähtöselvityksen jälkeen jonotimme laukkujen kanssa läpivalaisuun. Siellä tarkastettiin matkaliput. Turvatarkastuksessa tarkastettiin taas matkaliput ja passit. Turvatarkastuksessa unohdin kolikoita taskuuni ja sain extratarkastuksen. Eteeni astui tumma lihaksikas Kreikkalais nainen ja sanoi hello boy. Hän siirtyi taakseni ja supatti jotain korvaani. Korvanlehteni oli märkä. Hän tunki kätensä seisoen takanani etutaskuihini ja  tunsi kolikon. Kokeili myös vyötärön kohdalta. Aika alhaalta se tarkastetaan en olisi ihan heti uskonut. Kehui sheivattuja paikkoja ja läimätti takapuolelle sanoen go boy, fly fly fly.. Odotustilassa odotellessa kuulin jossain päin suomalaispojan huutavan että ei tahdo oppia lentämään. Vaimoni totesi että taitaa joku lapsi pelätä lentämistä. Koneeseen pääsisi portilta 6 infonäytön mukaan. Suomalaiset jonottivat portilla 6 ja välillä portilla 5. Koska kahdella portinvartialla oli hauskaa ja vaihtoivat välillä tauluun numeron viisi ja välillä numeron kuusi. Jonon sekasortoista vaihtumista portilta toiselle oli kieltämättä hauska katsella. Koneessa odotti meitä fazer sininen suklaakonvehti ja Juhannuksen iltalehti.

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Spinalonga

Olen voinut huonosti viimeiset pari päivää. 30 tuntia tuli maattua putkeen sängyssä ja välillä piti hypätä vessaan. Pari pakettia imodiumia ja pullo rakia mennyt kivun ja taudin lievitykseen. Raki laulatti myös paljon. Olen syönyt jo kaksi banaania. Pierutkaan eivät kuulosta niin märiltä enää. Muut ovat sairaslomapäivieni aikana oleskelleet rannalla ja käyneet uimassa. Vuokrasivat polkuveneen ja hävisivät kauas horisonttiin. Meri oli tyyni ja lämpöä on ollut 36 astetta. Sunnuntaina oli 38 astetta. Päivällä yritin olla piilossa peiton alla siivoojaa, mutta lopulta hän löysi minut alastomana. Siivooja ei suostunut vaihtamaan rantapyyhkeitämme tänään. Hän sanoi että respan kautta onnistuu vaihto. En kysynyt syytä, mutta toimisin itse varmaan samoin. Huoneistoon kuuluu 4 rantapyyhettä. Laskin pyyhkeet. Meillä niitä on 13 kappaletta. Tutustuin myös hotellin turvallisuusohjeisiin. Terrorihyökkäyksen uhatessa ole rauhallinen ja pakene. Uhasta ilmoitetaan etukäteen. Olo alkaa pikkuhiljaa helpottaa ehkä. Tänään katselin maalarisedän työnjälkeä. Hän maalasi lipputangot. Liput vedettiin puolitankoon siksi aikaa kun maalasi tangon yläosat pitkällä jatkovarrella. Ohikulkijat ottivat hotellimme kohdalla hatut pois päästä osoittaakseen kunniaa. Kun yläosat oli maalattu liput vedettiin saman tien ylös. Narut liimaantuivat mukavasti märkään maaliin. Alaosia maalatessa maalipönttö kupsahti kumolleen maahan. Ei tuottanut ongelmaa. Maalari levitti maalin maahan niin että siihen syntyi uusi parkkiruutu. Erikoiseen paikkaan kylläkin. Muut lähtivät Spinalongan retkelle. Minä jäin Eevin kanssa hotelliin. Yllätysyllätys Eevikin alkoi voida huonosti eilen illalla. Kävin taas Titon marketista hakemassa evästä ja tertun banaaneja. Tito haluaa antaa hyville asiakkailleen pienen lahjan kun ostokset tekevät yli 15 euroa. Lahja on kaksi tomaattia. Niitä on kertynyt melkoinen määrä kahden viikon aikana. Nyt odottelemme kohta palaavia retkiläisiä. Ajattelin jättää siivoojalle sandaalini muistoksi, tuliaisiksi öljyä, ei mitään tyttövettä.

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Loman yhdeksäs päivä

Aamupalalla kolmistaan. Croisantti päivä. Hieman Shieldiä tai etäisesti veljeäni muistuttava kaaljuuntuva tukevahko mies oli poikansa kanssa aamupalalla. Molemmat suut mutrussa. Samasta syvästälautasesta söivät munakokkelia yhtä kettuuntuneen näköisinä. Siirtyivät hedelmä lautasen pariin. Näin isä suupielessä pienen virnistyksen joka käsittääkseni oli hymy. Molemmilla oli haarukassaan kiivihedelmän pala joilla kilistelivät kippis. Väkinäiset hymyä muistuttavat virnistykset leijuivat ilmassa puolitoista sekuntia. Totesivat toisilleen tänään opettelemme hymyilemään. Kävimme katsomassa opasta naapuri hotellilla. Nautin siitä suunnattomasti. Paikalle tuli myös toinen opas ja häntä myös sai katsella. Käytin koko tunnin katsomiseen. Vaimo maksoi sillä välillä oppaille retken tiistai päivälle. Lähdemme laivalla saarelle nimeltään Spinalonga. Euroopan viimeinen leprasiirtola joka suljettiin vuona 1957. Spitaalista en muista ala-asteen tunneilta muuta kuin että sairastuneen ystäväpiiri pienenee ja tekee hänestä huonojen vitsien kohteen.  Retkellä  Skandinaavinen opastus, mutta eiköhän me löydetä joku paikallinen Jorgos henkilökohtaiseksi oppaaksi.  Tänään lämmin päivä ja tuuleton. Merellä ei tuule ollenkaan , mutta punainen lippu on unohtunut salkoon. Muut lähtivät rannelle aamupäivällä. Minä jäin hotellihuoneeseen nauttimaan omasta ajastani. Pesin vaimon rintaliivejä, nautin siitä. Siivooja heitti minut hetkeksi pihalle huoneestamme (1,5h). Istuin ja odotin käytävällä parin Mythos tölkin kanssa. Viereisestä huoneesta lensi pihalle tuttu mies. Tanskalainen mies Kolimbarista jolta sain Lillehammerin kisakylän kartan. Jälleen näkeminen oli tunteikas. Kuulumiset vaihdettuamme hän kipaisi hakemassa tablettinsa. Katselimme kuvia hänen plantaaseiltaan, hän oli ruvennut helmikuussa viljelemään oliiveja Tanskassa. Osa puiden oliiveista näytti pieniltä kaprismarjoilta tai ruskeilta rusinoilta. Sato jää heikoksi ja mauttomaksi kylmän ilmaston vuoksi. En kehdannut tunnustaa itse olin miettinyt samaa uraa ja näin jo itseni Uusimaan ja muiden paikallislehtien keskiaukealla nojailemassa kuivahtaneisiin oliivipuun runkoihin kädessäni vuoden sato vihreäksi värjätyssä lasipurkissa. Aitoja Porvoolaisia oliiveita. Päivällä kävi huoltomies vaihtamassa uuden polttimon vc tiloihin. Discovalo loppui lopulta. Sain olla apuna. Otin vanhan polttimon vastaan ja ojensin uuden polttimon hänen seistessään minua 17 senttiä korkeammalla saippuatelineen päällä. Tänään on lämmin päivä yli 30 astetta. Sunnuntaille ja maanantaille on luvattu 36-38 astetta. Ei taida palella. Makuuhuoneemme ilmastoinnin säädin vaimon pyynnöstä 10 asteeseen. Yöllä minua palelee. Nukun puolet yöstä parvekkeella ja palaan kun aurinko nousee. Vielä hän ei ole huomannut poissaolojani. Teen yöllä likapyykeistä sänkyyn itseäni muistuttavan mytyn ja laitan tyynyn päälle sen rakkaimman harmaan Feinin lippalakin.

torstai 16. kesäkuuta 2016

Makrigialos päivä 8



Aamupalalla suklaatassuja. Tänään on meidän hotellissa ja monessa muussa hotellissa lomalaisten vaihtopäivä. Aamulla bussit tukkivat kapeat kadut. Kylä hiljenee päiväksi. Hotellissa kova siivouspäivä. Rannalla todella hiljaista. Rannalla vaimo, baarinpitäjä, kuorallinen Tanskalaisia yksinhuoltaja äitejä lastensa kanssa ja yksi Saksalainen luontokuvaaja videokameransa kanssa. Saksalainen kuvaa pikku kaloja, kiviä, rantahiekkaa ja naisten takapuolia. Kaupoissa oli myös hiljaista. Yksi Brittiläinen vanhempi leidi oli ostamassa yhden pintin olutta ja malluaskin. Kaupan nuori kassapoika sanoi naiselle, hello cougar do you remember me? We had wild night. Nainen painoi mustat lasinsa syvemmälle päähän ja ei kuulema ymmärtänyt sanaakaan puheesta. Jätin heidät kahden selvittämään viime yön tapahtumia. Kävin muutaman kerran päivän aikana voitelemassa  vaimon ja Tanskalaisten yksinhuoltajien selät aurinkorasvalla meren rannassa. Luontokuvaaja oli myös ilmoittautunut vapaaehtoiseksi rasvaajaksi mutta minä lapsirakas lupsakka nallekarhu pehmeine muotoineni annoin turvallisemman kuvan itsestäni kuin tangat ja räpylät jalassa hiihtävä salakuvaaja. Iltapäivällä taas oli Makrigialoksen hotellit täyttyneet uusista lomalaisista. Siivooja kävi vasta klo 1707. Pyyteli anteeksi ettei ollut ehtinyt aijemmin, oli ollut raskas ja kiire päivä. Leipomosta haimme mahtavan makuista ja tosi rasvaista baklavaa. Syömässä kävimme kastro tavernassa. Siellä henkilökunta osasi yllättävän paljon Suomen kieltä. Kertoivat myös että Suomalaisia ei ole paljon näkynyt muutamaan vuoteen tällä puolen saarta. Vasta tänä vuonna enemmän. Kävimme pimeän turvin meressä iltauinnilla. Sama luontokuvaaja hiihti pitkin rantaa näkemättä eteensä. Huomenna menemme katsomaan matkajärjestäjän opasta. Häntä voi katsella tunnin ajan aamu puoli kymmenestä eteenpäin.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Ierapetra

Bussimatka alkoi aamulla ja vielä oikealta puolelta tietä. Täällä mennään bussiin sisään etuovesta sekä takaovesta. Kumpi ovi sattuu aukeamaan. Toisella puolella saarta käytetään sisään astuessa vain takaovea. Tyrkytin kuskille rahaa mutta huikkasi että menehän istumaan vaan. Rahastajaa ei kuulunut ollenkaan. Ajattelin että taitaa olla kuskin viimeinen työpäivä ennen lomaa kun kaikki saavat matkustaa ilmaiseksi. Matkaa oli jäljellä noin kaksi kilometriä kun vastaan tulevasta bussista nousi kyytiin pysäkillä rahastaja. Kolmenkymmenen kilometrin matka maksoi yhdeltä 3,30€. Ierapetra oli kuin Hanian kopio. Tyrkkyjä myyjiä joka puolella. Aitoja merkkiliikkeitä vaikka kuinka paljon jotka kuitenkin oli piraattiliikkeitä. Converset esim. 15€. Guess aurinkolasit 3-30€. Urheiluliike Cosmos, myynnissä oikeasta aitoja tuotteita. Hintataso sama kuin suomessa tai pari kymppiä kalliimpia. Täältä ei kannattanut ostaa Niken air tossuja. Rantakahvilassa frappe oli maukasta ja tarjoilija todella hyökkäävä joka syötti apaattiselle papukailleen kurkkuviipaleita. Kahviloita kiersi myös kerjäläisiä jotka tarvitsivat rahaa pienelle onnettomalle lapselleen, jota en nähnyt missään. Kukaan ei antanut. Ranta täynnä turistirojua ja special price only for you to day periaatteella. Ostosparatiisin viiksekäs Romanialaisnainen osasi muutaman sanan suomea. Muualla meitä luullaan Ruotsalaisiksi, johtuu vaimon pukeutumistyylistä ja sanan hejj korostuksesta. Mutta Ierapetrassa oltiin varmoja että olemme Saksasta. Osasin eksyä kujalle jossa oli vain paikallisia isone partoineen jossa soi itämainen musiikki. Sillä hetkellä minua pelotti. Paluu bussia odotellessa lapset nauttivat linja-autoasemalla vedeltä maistuvat, väriltään keltaiset happy monkeys jäähile juomat. Bussi numero 126 ja kello 1330 kohti Makrigialosta. Kello 1310 paikalle ilmestyi 23 paikkainen minibussi jonka numero oli 155. Määränpää tuntematon. Linja-autoaseman pitäjä buukkasi bussin täyteen, meidät myös istutettiin kyseiseen bussiin. Luulen että tämä oli joku välivuoro. Kuski karjui että happy monkeyt ei pääse kyytiin. Seuraavalta pysäkiltä tuli nuori mies kyytiin jonka suun kuski pyyhki ennenkuin hän pääsi kyytiin. Puhtaus on puoliruokaa. Tupakointi oli sallittua tässä bussissa. Ainakin kuski poltti matkalla. 45 minuutin matkaan meni tullessa 1,5 tuntia mutta siinä ehti ihailla maisemia ja hotellille päästyämme kuski saattoi hotellihuoneeseen asti ja antoi vaimolle intialaisen päähieronnan.  Jos joku pitää oluen mausta niin suosittelen Alfa tai Mythos, Fix on paikallista kuraa ja maistuu ihan vehkeelle. En tietenkään voi dissata kenenkään maku tottumuksia jos tykkää vehkeen mausta niin mun puolesta ihan ok. Tänään on tuuli tyyntynyt niin paljon että keltainen lippu on puolitankossa. Vielä on viikko jäljellä. Siivooja jätti tavanomaiset extra pyyhkeet ja lapun missä kiitti meitä hyvästä yhteistyöstä ja toivotti hyvää kotimatkaa. Saa nähdä majoittuuko samaan huoneistoon joku muukin perhe huomenna.

tiistai 14. kesäkuuta 2016

lomapäivä kuusi



Pitkästä aikaa kaikilla hyvä aamu. Kellään ei mitään vikaa missään eikä tarvetta apteekkiin. Aamupalalla koko ryhmä ja suklaatassuja oli myös. Aamupäivä kävely vihreälle rannalle. Rantakahvilassa virvokkeita. Kova aallokko meressä. Punainen lippu ylhäällä. Sillä ei ole kyllä mitään vaikutusta turisteihin on lippu valkoinen, keltainen vai punainen. Paitsi kun on punainen lippu ja kova aallokko niin paljon enemmän ihmiset sukeltavat ihan tahtomattaankin. Mummot rannalla ilman bikineitä ja huikkasivat tarvitsevansa rasvausapua. Olin niin kuin en ymmärtäisi. Paikallisessa välipalaa. Pitagyros 3€. Naapuri hotelliin minigolfin pariin. Ilmaista touhua paitsi pallot pilkkahintaan 2€/kpl. Nuukana miehenä ostin vain yhden pallon. Siksi peli taisi kestääkin reilu kolme tuntia. Päivällä lapset lähtivät uimaan hotellin altaalle. Ennen sitä voitelimme lapset sinkkipastalla valkoisiksi. Näin välttäisimme mahdolliset auringonpolttamat. Illalla muut lähtivät syömään. Minä jäin huoneeseen. Olen yhtä turvoksissa gyroslihasta kuin jouluna kinkusta. Otin välipuhelun suomeen. Suomessa kaikki normaalia eli leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Huomenna lähdemme sinne Ierapetraan bussilla.

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Lomapäivä viisi




Yö meni omalta osalta miellyttävästi, nukuin oikein hyvin. Muut huokailivat ja nuolivat auringon polttamia nivusiaan. Aamupalalle meidän seurueesta pystyi vain kaksi henkilöä tänä aamuna. Tänään oli croisantteja tarjolla. Aamupalan jälkeen oli aika lähteä shoppailemaan ja mihinkäs muualle kuin apteekkiin. Parhaimmat matka tuliaiset ollaan yleensä hommattu itse apteekeista. Kävimme ostamassa voidetta aurinkonpolttamiin. Voide tuoksuu iholla  voimakkaasti pepsodentilta ja lupaa nopeaa toimintaa "fast action". Kävin aamupäivä kävelyllä. Eksyin matkalla Eko huoltoaseman takapihalle jossa oli pieni autokauppa. Laadukkaita pelejä järki hintaan. Ihastuin vanhaan Mersun avolavaan. Myyjä kertoi auton seisseen samassa paikassa 17 vuotta. Auto toimii moitteetta ja käynnistyy aina ekalla. Myyjä ei muistanut milloin auto oli viimeksi käynnistetty, ehkä 13 vuotta sitten. Kyselin koeajo mahdollisuuksia. Koeajo on mahdollista noin kuukauden päästä, koska lavalle oli pesiytynyt pelikaaniyhdyskunta ja hautomisvaihe oli menossa. Pelikaani munii kaksi munaa ja hautoo niitä 29-36 päivää. Mutta hytissä voin luoda tunnelmaa päristämällä itse. Pää painoksissa lähdin talsimaan kohti hotellia. Päiväkävelyllä kävimme mahtavassa rannassa nimeltään green beach. Matkaa rannalle oli kilometri ja takaisin kaksi kilometriä. Rannalla mikään ei ollut vihreää. Mukavan rauhallista ja paljon vanhoja ihmisiä ottamassa ilkosillaan aurinkoa. Tunsin oloni ahdistuneeksi. Kävimme syömässä golden beach tavernassa. Ruoka oli halpaa ja no joo. Paikalla ollut saksalainen poltteli jotain muuta kuin sätkiä, tunnistin tutun tuoksun. Eikä sitä tötteröä ollut sätkäkoneella rullattu. Huomenna voi odottaa jännä bussimatka Ierapetraan.