Päivä 15.

Herätys kello kuusi. Viimeinen lähtö eli kotiin lähtö. Sinne jäi Kolimbari.
Bussi noutaa hotellin edestä ja matka Hanian kentälle voi alkaa. Koti ikävä alkaa jo painaa. Omaa sänkyä ja koiraa alkaa olla ikävä. Mukava reissu mahtavassa seurassa. Rahaakin paloi vaikka Kolimbarissa ei oikeastaan ollut muuta tekemistä kuin kaivaa nenää( vaikka ihan turhaa kun ei näin kosteissa olosuhteissa ei kerry nenänameja) syödä ja nukkua. Lompakko tyhjänä joutuu taas nöyrtymään työelämän pariin. Jos vaikka laittais loppu hiluilla loton vetämään. Hanian kentällä turvatarkastuksessa taas kourittavaksi joutui vaimo kukas muukaan. Helsinki-vantaan kentällä pari laukkua tuli hihnalle heti. Viimeistä odotettiin tunti. Tiksin Lindin kautta kotiin. Koirakin saapui tänään kotiin. Ei vaan meinannut tahtoa jäädä kotiin vaan halusi takaisin hoitopaikkaansa. Autopaikkamme oli varattu näköjään jonkun toisen autolle ja pirkkavolkkari reissumme aina taas alkanut oikuttelemaan. Kotiteatterilaitteiston säädöt päin v...a. Ihanaa olla kotona.

Päivä 14 Kolimbarissa

Nousimme hieman aikaisemmin tänä aamuna. Henrik ja Viggo ovat tulossa hakemaan meitä markkinoille. Myyjät ja farmarit saapuvat paikalle hyvissä ajoin ennen aurinkon nousua saadakseen parhaat paikat alueelta. Niin saapuivat pojat Pandallaan hotellin eteen tööttäilemään. Pojat rasvailivat toisiaan aurinkorasvalla meitä odotellessa. Aurinkorasvaa oli myös auton sisätiloissa rattia ja istuimia myöten tai ainakin toivoin sen olevan aurinkorasvaa. Tunnelma oli takapenkillä tiivis kun Henrikin piti ahtautua keskelle minun ja vaimoni väliin istumaan. Viggo oli melko arka ja arvaamaton kuski liikenteessä. En ole lapsia nähnyt niin pelokkaina ja silmät pallona koskaan auton kyydissä. Vaimokin yritti rentouttaa itseään ja hengitys vinkuen otti tupla henkoset astmapiipustaan. Markkina alueella pysäköinti taskuparkkiin ei onnistunut edes pysäköintiavustimen kanssa. Panda jäi keikkumaan mahastaan korkean reunakivetyksen päälle. Markkina alue oli melko pieni. Kansaa oli kiitettävästi paikalle. Alkupäässä oli edullisia merkkivaatteita ja kelloja myynnissä. Addun boxerit 2€. Shortsit ja paidat 3€. Kellot huutohintaan. Puolivälissä oli astioita ja työkaluja. Loppupäässä perunaa, juustoa, kalaa ja vihanneksia. Muovikassillinen perunaa 70 senttiä. Juustot ja kalat haisivat miehekkäästi lämpöisessä kelissä. Henrik löysi uudet satiinishortsit. Viggo osti hienon i love crete antennipipon kaljunsa peitoksi. Ryhmässämme on tänään synttärisankari. Synttärisankari jäätelöannoksen ja kunnon rutistukset myös hotellin henkilökunnalta. Siivoojien kosketus kumikäsineillä tuntui iholla epämiellyttävälle kertoi päivänsankari. Tänä iltana täytyy pakara matkalaukut valmiiksi koska huomenna on lähtö kotiin. Viikko on liian lyhyt aika olla reissussa ja kaksi viikkoa ihan maximi ainakin täällä.

Päivä 13.

Kello on kymmenen aamulla lämmintä on +26.
Pihallemme oli heitetty roskapussi. Katselin heti murhaavasti uusia tulokkaita ja käytin kaikki kirosanat nitä osasin Kreikaksi ja lontooksi. Ilmoitimme roskapussista  ja mahdollisesta roskaajaepäilystä hetimiten respaan. Me Suomalaiset emme roskaa ikinä näin. Baarimikko Nikos kysyi onko se musta pussi? En tiedä ei tutkittu sisältöä. Kaupan pussilta näytti. Nikos haki pussin pois mikä haisi melkoiselle eläimen ulosteelle. Nikos sanoi että oli vienyt naapurimme vuohille heinää ja lehtiä. Naapuri oli nyt palauttanut tyhjän jätesäkin kaupan kassiin sullottuna Nikosille takaisin. Kysyin Nikosilta missä Puolalaisnaapurimme pitää vuohia kun en niitä ulkosalla nähnyt. Nikos ei tarkoittanut naapurina niitä Puolalaisia vaan meidän vieressä on talo jossa asuu joku tilallinen jolla on vuohia, kissoja,koira,puhuva papukaija,kilppari ja ruma ääninen kukko jolla sisäinen kello melko sekaisin. Päätin yllättää rakkaani ja ostaa hänelle pullon Chardonnay valkoviiniä. Pullo löytyi marketista ja halvin sellainen 2,79€. Päädyin kuitenkin törsäämään ja maksoin pullosta 3,48€. Eilis illasta tuli mieleen Donin pitämä perheravintola jossa kävimme jälleen syömässä. Tilasin itselle plakoti gigas ja burgersouvlakin. Kokki otti tällä kertaa tilauksia vastaan. Hän kysyi että minäkö meinaan molemmat annokset syödä. Kyllä näin meinasin. Hän nauroi ja sanoi sinäkö. Tilaat ensin plakoti gigas annoksen ja jos jää nälkä sitten souvlakin. Epäröin annoksen suuruutta mutta okei näin tehdään. Annos tuli pöytään. Pohjalla oli iso pyöreä leipä jonka päällä oli possunlihaa, sipulia, tomaattia, kastiketta, pekonia, juustoraastetta ja päällä toinen paistettu leipä ja tämän päällä oli vielä puolikiloa ranskalaisia. Yritin mutta en pystynyt syömään kaikkea olin kohdannut voittajani. Kokki kävi naureskellen kyselemässä vielä että maistuisiko herralle souvlaki. Henrik soitti minulle ja kertoi että perjantaisin Kolimbarissa on perinteiset paikallis markkinat. Jos vaikka menisimme porukalla sinne. Kuulostaa mukavalta. Varsinkin automatka Fiat Pandan kyydissä.

Päivä 12.

Edelleen täällä paistaa aurinko ja lämpö vastaa Suomen hellelukemia. Naapurihuoneisto on ollut tyhjillään siitä asti kun Puolalaisperhe poistui. Tänään näyttää sille että huoneistoa laitetaan majoituskuntoon seuraavia varten. Tänäänkin taidamme pitää kotinurkka päivän Kolimbarissa. Kolimbarissa on iso ja mahtavan näköinen venesatama. Veneitäkään ei ole ruuhkaksi asti. Olisiko ollut kolme venettä. Venepaikkoja on varmasti reilusti yli viidellekymmenelle. Ehkä kaikki on kalassa. Venesataman lähistöllä olevan turistipuodit ei juuri huokuta shoppailemaan eikä palveluahenkisiä myyjiä niissä juurikaan ole. Myyjät yleensä istuvat jossain nurkassa piilossa näyttäen nyrpeää naamaansa. Muutaman kojun edessä makaa iso kulkukoiran näköinen otus joka kyllä tunnistaa turistin ja luikkii häntä koipien välissä loitommaksi jos turisti on tulossa lähemmäksi. Rapsutuskaveria niistä ei saa. Kesäkissat majailee pääsääntöisesti kadunvarsilla olevissa roskalaatikoissa. Yhdessäkään en ole nähnyt kannen olevan kiinni. Monien talojen ulkopuolella seinissä roikkuu roskapussit jonkun narun pätkän varassa. Ehkä jätehuolto kerää ne siitä pois. Postijakelu ois kiva nähdä kuinka se toimii. Rakentaminen ei ole niin justiinsa kun katselee mistä vedet ja sähköt tulee taloon sisälle tai mistä menevät ulos. Talojen valmiit viimeistelytyöt tai ihmisen turvallisuuteen liittyvät jutut esim. Kaiteet. Ne olisivat monelle suomalaiselle rakennusvalvojalle melkoista painajaista. Kun katuvaloja ei täällä ole niin ne on korvattu valkoisella maalilla. Katukivetysten reunat, kaivonkannet,aidat,tolpat,puut,isot kivet....kaikki on maalattu valkoisella maalilla vähintään metrin korkeudelle. Suojateitä ei tässä kylässä ole laisinkaan. Eikä autolijat kyllä väistäkkään jalankulkijaa. Olimme rannalla ottamassa arskaa. Oli prkl kuuma vaikka tuuli mukavasti. Aurinko yritti polttaa niskani. Suojasin niskani vaimoni uimastringeillä. Niistä jäi niskaani hassut rusketusrajat. Onneksi en pukenit päälleni bikinien yläosaa. Hotellin altaalle jatkamaan aurinkon palvontaa. Naapurihuoneistoon tuli uusi perhe. Aika iso yllätys että jälleen Puolasta. Rauhallisia ovat ainakin toistaiseksi.

Päivä 11.

Aurinko paistaa. Lämpöä on +24 astetta. Kovasti tuulee. Melkein palelee. Tänään laitan sukat jalkaan. Aamupäivä kävelylle kohti luostaria. Sisälle emme päädy koska shortsit peittää just ja just pakarat. Pitäisi olla polvien ala puolelle.  Saviruukkukauppias on ajellut pitkin kylää jo aamu kasista asti huutaen erikoistarjouksiaan megafooniin. Kuoroon yhtyy myös tomaattikauppias. Kalakauppiaan auto on parkissa mutta nauhalta kuuluu tarjoukset kauppiaan istuessa kahvilla terassilla. Kauppa ei ole vilkasta. Emäntä lähti merenrantaan. Minä ja lapset kävästiin kesämarketissa. Tein löydön Axen tuoksuna löytyi myski. 90 luvulla se oli cool tuoksu. Lasten mielestä muistuttaa paljon glögin tuoksua johon vivahteena lisätty rexonan palasaippuaa. Päädyn ostamaan sen matkamuistoksi. Huoneeseen päästyämme suihkautan vartalolleni hieman eksoottista myskin tuoksua. Myskin katku saa lasten silmät vetistämään. Illallistamaan mennessä kyläkissat seuraavat tuoksuani. Ruokapaikkana oli Palio Arhontiko. Tosi upea paikka. Hana vesikin oli jonkun hienon teknologian prosessin kautta puhdistettu näyttävään lasipulloon. Rakia sai heti alkuun. Otimme alkupaloiksi paahdettua valkosipulileipää. Ennen sitä tuotiin kaksi iso lämmintä leipää ja tuorejuustoa. Yltäkylläisenä leivistä pääsimme pääruokien kimppuun. Pipuripihviä, moussaka, paikallinen lihapiirakka ja kanaa sitruuna kastikkeella. Pääruokien jälkeen tilasimme. Kreikkalaiset kahvit. Kahvi maistui lähinnä kärähtäneelle sahanpurulle. Hampaan väleissä tuntui ja näkyi melkoinen musta sakka. Jälkkärinä oli vohveli jäätelöpallolla. Se muistutti tyttömunkkia jonka reikään oli valutettu paljon maukasta sulatettua suklaata. Vessassa sai heittää paperit pönttöön. Oikein pyydettiin.  Vessan käsipyyhkeet olivat froteisia jotka käytön jälkeen heitettiin roskiin tai ainakin siltä se näytti. Se oikea bio paikka koko ravintola.

Päivä 10.

Aamulla menimme loistohotellin eteen odottamaan bussikuljetusta Gramvoussan satamaan. Olimme bussissa ainoat suomalaiset. Reissun opastus oli suomeksi tai ainakin matkanjärjestäjän infokansiossa kerrottiin niin. Oppaamme jäi bussista heti lähdettyämme pois ja ilmoitti että satamassa on vastassa Lif. Saavuimme puolen tunnin kuluttua satamaan. Bussissa piti odottaa lupaa poistua. Lif haki meidät pois ja keräsi  luonnonsuojelerahaa 1€ per henkilö. Pääsimme laivaan. Laiva oli odotettua isompi. Laivassa oli noin 1000 ihmistä ja kaikki penkit täynnä. Onneksi mahassa kiersi sen verran että mojovalla pierulla saa tilaa aikaiseksi. Tunnin matka oli linnoitukselle. Eevi tuli merisairaaksi. Jäin Eevin kanssa laivaan odottamaan kun muut kiipesivät ylös linnoitukselle. Linnoituksella on asunut 3000kpl merirosvoja 1800 luvulla. Merirosvot ovat pysäyttäneet kaikki laivat linnoituksen edustalla ja ryöstäneet ne. Turkkilaiset hävittivät rosmot lopulta olemattomiin. Ja toisaalta pelkässä miesporukassa on turha odottaa muuta kuin valeraskauksia merirosvojen lisääntymistä ajatellen. Minä lounastin Eevin oksentaessa vieressä paperipussiin. Tarjolla oli pakastepitsa, täytetty paprika ja tomaatti, souvlaki varras, moussaka tai lautasellinen sipsiä. Sorruin pakastepitsaan. Muut lounastivat myöhemmin. Linnoitukselta jatkettiin seilaamista hiekkarannalle. Ei sinne millään pikku veneillä tarvinnut enää siirtyä niinkuin infossa kerrottiin. Ihmettelinkin millaisia pikku veneitä olisi luvassa siirtämään 1000 ihmistä rannalle. Laiva karautti suoraan kivikkoiseen rantaan. Rannalla olo aikaa oli 2,5h. Laivasta pääsi kapeaa lankkusiltaa pitkin siniseen laguuniin ja voitte kuvitella kuinka kauan kestää n. 1000 ihmistä rantautua lankkusiltaa pitkin. Jäimme Eevin kanssa jälleen paattiin. Laivalla oli tiukka kuri ja valvonta. Räyhä Ralf ja hänen toinen lihapää kaverinsa seurasi herkeämättä ettei kukaan yritä tehdä mitään sopimatonta tai kiivetä kaiteelle. Jos kiipesi, lihapää nakkasi yli laidan että molskis. Laiva pidettiin koko ajan hyvin siistinä ja kun se oli rantautuneena siivousporukka valtasi sen kaikki tilat. Likaiset pesuvedet ämpäristä lensi yli laidan luonnonsuojelualueelle. Sinne mistä maksoimme sen euron luonnon suojeluun. Vessat oli siistit ja kaksi kertaa ne reissun aikana pestiin katosta lattiaan vesisuihkulla. Kiva oli istua paskalla samaan aikaan. Kun vessa oli pesty sinne tuli toinen kaveri joka suihkautti aromaattista partavettä ilmaan. Peitti hyvin kakan hajun. Sama Mennen tuoksui myös naisten vessassa. Paluumatka meni laivassa penkillä nukkuessa niinkuin ruotsinlaivallakin. Lif ohjasi meidät satamassa oikeaan bussiin.

Päivä 9.

Aamulla huomasin että naapurihuoneiston Puolaisperhe on hävinnyt yön aikana. En tiedä onko se Donin aikaan saannoksia vai tuliko heillä jo lomamatkan viikko kulutettua kokonaan. Ehkä heidän lentonsa lähti yöllä. Menemme kohta viiden tähden Avra hotellin aulaan ottamaan lomakuvia että lomasta jäisi jotain glamouria mieleen.  Otan muutaman selfien ovimikon kanssa. Pääsen myös golfauton kyytiin. Ajelemme kuskin kanssa suljetulla parkkipaikalla. Samalla ilmottaudumme matkanjärjestäjän oppaalle huomisen  Gramvousan retkelle. Menemme laivalla lähelle valkoista hiekkarantaa ja siitä läheltä menemme valkoiselle hiekkarannalle veneellä. Varustan repun borateillani. Tuon rannan jälkeen vene vie  katsomaan jotain purkutuomion alla olevaa linnan rauniota. Lounastamme myös laivan buffetpöydästä. Kuulostaa ihan caribianristeilyltä. Sunnuntaina täällä on kaupat ja kiskat kiinni. Kylänraitti on hiljainen. Myöskään hotellissa ei ole siivouspäivä. Altaalla on mukavan hiljaista ja minäkin voin lillua jälleen lastenaltaassa kellukkeitteni kanssa. Sanoin lapsilleni Puolalaisten kuullen että ei saa  Polskia kovasti altaassa. Samalla heristin sormeani. Sen jälkeen allas oli kokonaan meidän käytössä loppu päivän. Emäntä ottaa arskaa altaalla ilkosillaan ja baarimikko Nicos odottaa aurinkorasvan kanssa malttamattomana vieressä tarjoten rasvausapua. Minä nautin Mythosta. Illalla söimme hotellin paikallisia herkkuja. Mieleen painuvin illallisella oli niin sanottu korppu jota nautitaan tzatsikin tai perunasalaatin kanssa. Sen maku muistuttaa vahvasti weetabixia.

Päivä 8.

Juhannuspäivä. Tänään ollaan reissun puolivälissä. Lämmintä päivälle on luvattu +26 astetta. Heräsin aamulla Henrikin heleään kikatukseen. Juhannus näyttää jatkuvan kun Henrik löysi laukustani kolmen tähden Jallu pulloni. Viggo voi pahoin ja antaa ylen kylpyhuoneen posliiniastiaan, Henrikin hieroessa hänen kaljuunsa partavaahtoa. Toteaa minulle. Titta grädd ägg ja lipaisee kaljua. Pojat lähtevät jatkamaan juhlintaansa Plataniaksen rannalle. Keitän aamukahvit ja kipaisen kauppaan. Kaupan pihalla tapaan paikallisen perheravintolan isännän. Nyökkään hänelle. Hän nyökkää  hyväksyvästi takaisin. Hän tulee lähemmäksi ja taputtaa olkapäälle sanoen. My best customer. Remember i'm always close to you and if you need something just let me know. Kyllä hän on paikallinen DON. Hän pitää minusta koska jätin tippiä 23% hyvästä ruuasta ja palvelusta. Don on tumma ja pelottavan näköinen mies jonka tuuheat kulmakarvat ovat kasvaneet yhteen. Hän ajaa vanhalla trekkerillään josta on sähköstartti rikki. Hän tarjoaa kyytiä hotellilleni. Kieltäydyn mutta turhaan. Hän kaappaa minut karvaisille käsivarsilleen ja istuttaa minut skootterin kyytin. Onneksi matka on lyhyt. Jyrkän ylämäen puolivälissä joudun kävelemään ylös koska skoba ei jaksa molempien painoa. Skootteri tarvitsee ylämessä pientä työntöapua. Hikihelmet valuvat otsaltani. Perille päästyämme hotellin omistaja tuo Donille ruskean kirjekuoren ja poistuu vähin äänin. Don toteaa bisnis bisnis. Don antaa kuoresta minulle viisikymppisen sanoen osta itsellesi ja perheellesi hihattomat i love Kolimbari t-paidat. Kerroin huoleni naapurihuoneiston Puolaismiehestä
Donille. Don sanoo nuku yösi levollisesti, ei huolia. Kävimme kaupassa n. 500m päästä keskustasta. Fiilis oli mahtava. Siellä ei hymyilty, ei puhuttu ja turistit pääsivät kassalle vasta paikallisten jälkeen. Kassasumman sai selville kun kassatäti naputti näyttöä niin kauan kuin kaivoin lompakostani euroja hänelle.  Kolimbarin cityssä on ystävällinen tunnelma ihan joka putiikissa. Ystävällisyys rajoittuu 25 metrin säteellä. Sen sisäpuolella on ihan mukava olla.

Päivä 7.

Juhannusaaton aamu. Juhannus sää ihan perus suomalainen eli vettä sataa täälläkin. Naapurihuoneiston Puolaismies avaa varovasti ovensa kurkaten ulos. On luultavasti menossa aamupalalle. Kello on 0634 Ja minä päivystän jo siihen aikaan terassillani. Hän vetää oven kiinni nähdessään minut ja missaa aamupalan. Tänä aamuna wifi toimii paremmin kuin ennen. Baarimikko on siirtänyt modeemin mikroaaltouunin vierestä pois. Mikrokaan ei enää surise niin pahasti. Pesin aamusella Feinin lippikseni keittiön lavuaarissa. Hikiraidat lähtivät paremmin kuin vanishilla. Myös rusketus hävisi kämmenistä. Nyt näyttää sille että minulla on valkoiset hanskat kädessä. Tuli käytyä Hanissa. Totesin jo viime kesänä paikan olevan ihan syvältä mutta taas tuli käytyä. Enää en sinne mene. Henrik ja Viggo tulivat viettämään juhannusaaton iltaa kanssamme. Lapset keräsit Oliivipuun lehtiä ja niistä tehtiin juhannuskoivu. Lyötiin jekku ja kossu pöytään. Säilyke ananaspurkissa poltettiin juhannuskkokkoa terassin pöydällä. Myöhemmin illalla pelattiin seurapelijä. Aliasta ja jatsia. Kestosuosikki oli twister varsinkin Henrikille. En tuntetunut oloani kotoisaksi Viggon samettihousujen ja Henrikin satiinishortsien hankatessa poskiani vasten. Jouduin turvautumaan bepanthen voiteeseen lievittääkseni samettihousujen kuviointia poskistani. Poskeni raidoitus muistutti hieman parilagrillistä nostettua lenkkimakkaraa. En halunnut toiselle kierrokselle mukaan. Vaimoni pääsi nauttimaan toisen kierroksen tupla sandwich asetelmasta. Myöhemmin jutusteltiin mukavia. Viggo kertoi Norjalaisesta juhannuksesta. Norjassa juhannus nimeltään Sankthans ja ruokana on grilliherkkujen lisäksi römmegröttiä. Henrik on sammunut twister alustalle ja Viggo pöydän alle. On aika antaa lapsille waterproof tussit. Lapset pääsevät toteuttamaan taiteellisia lahjojaan  ja miesten kasvot saavat uuden meikin. Taisi sieltä löytyä muutama kirkkovenekkin otsasta. Kaivan esiin kameran ja otan muistoksi muutaman kuvan. Hyvää Juhannusta.

Päivä 6.

Aamukahvit jälleen nescafen gold blend murukahvista. Se on täällä euron halvempaa kuin Plataniaksessa ja yli kaksi euroa halvempaa kuin suomessa. Alkaa olla ikävä jo Löfbergs kharismaa. Kävin aamulla kaupassa ostamassa pyykkipulveria. Puoli kiloa/20 pesukertaa 1,14€/paketti. Nyt voin pestä kaikki 2 t-paitaani. Luulin että selviän paita per viikko. 14€ aurinkorasvan sain tänään puoleen hintaan koska olen lutrannut kaupan varaston minimiin. Olen ilmeisesti ainoa joka panostaa suojakertoimiin ja olenhan saaren kalpein. Tänään taas paikallisbussilla Plataniakseen. Kävimme syömässä west cretessä. Lapset söi kalmaria ja minä ja emäntä talon gyrosta. Jälkiruuat oli samat kuin viime kesänäkin. Sitten ostimme leipomosta edullista 13€/kg  baklavaa illaksi.
Naapurihuoneiston Puolaisisä alkaa pikku hiljaa käymään nuppiini. Hän kantaa allasalueelle päivittäin perheensä lisäksi puolet omaisuudesta ja vaimo hakee kaupasta ostettuja virvokkeita huoneesta altaalle. Illallisella kun tarjoilija ilmoittaa että dinner is ready. Puolaismies ei yleensä ehdi jonon ekaksi mutta tokaksi kyllä. Sen jälkeen alkaa käsimerkit joka suuntaan. Stop ja viittoilu jomman kumman vanhemmille ja isovanhemmille että tie on vapaa. Äkkiä tänne, ruoka voi loppua kesken. Vanhana innokkaana nelimaali sieppari harrastajana ei minua tarvitse paljon käskyttää moiseen leikkiin mukaan. Poljin maata kun innostunut sonni ja hirnuin kuin Sikilän kotieläinpuiston vanha käheä ääninen aasi. Syöksyn tietä raivaten miestä kohti taklaten hänet altaaseen ja tehden tilaa omalle ja muille paikalla olleille nälkäisille lapsiperheille. Saan suosion osoitukset ja extra jälkkärin. Mies ymmärtää kuuluvansa jonon viimeiseksi.

Päivä 5.

Sandaalien aromaattinen tuoksu valtaa huoneiston. Edes voitelu rakilla ei saa aromaattista tuoksua pois.
Eilisen illallisen rovellinen zatsikia potkii pienellä närästyksellä kurkun perällä. Tänään suunnistamme merelle katsomaan aaltoja. Kaivan laukustani harmaan hien polttaman Feinin lippalakin jonka sain joskus ruuhkavuosina kylkiäisenä hyvin varustetusta alan liikkeestä Ogelista. ostettuani mahdottoman määrän sähkötyökaluja. Hyvänlaatuinen lakki. Melko tyyni aamu. Lämpöä luvattu +31 astetta. Ranta on kivinen. Otamme paikat hotelli avra imperialin rantakaistaleen vierestä. Viisi tähteä ja Hotelli on 300m pitkä. 328 huonetta ja 118 kpl uima altaita. Mihin ne vielä rantaa tarvitsee? Hotellin asukkailla on kuljetus hotellin alueella golfautoilla. Myös kuljetus kivikkoiseen rantaan. Aamuvirkut kalastajat saapuvat pyyntiretkeltään rantaan perkaamaan saalistaan. Rannalla sama Tanskalainen turisti joka jäi bussista toissa päivänä Plataniakseen kulkee hoiperrellen meitä kohti.  Hän kysyy Kolimbari? Vastasin jees. Kyyneleen valuvat hänen poskiltaan ja hän polvistuu kivikkoiseen rantaveteen. Hän oli kävellyt Plataniaksesta rantaa pitkin läpi yön. Kiivennyt aallonmurtajan yli ja saanut polveensa pienen ruhjevamman. Tarjoan hänelle kulauksen vettä pullostani. Kaivan vyötärylaukustani aku ankka laastarin ruhje vamman päälle. Tanskalainen istahtaa viereeni ja katselemme merelle aivan hiljaa tunnin ajan. Tanskalainen kiittää seurasta ja huolenpidosta jälleen kerran. Hän kaivaa taskujaan ja ojentaa minulle muistoksi lillehammerin kisakylän kartan vuodelta 1994 ja toteaa i visit there last summer. There is no village anymore. Rannalle alkoi myöhemmin ilmestyä paikallisia eläkeläisiä ottamaan ilkosillaan aurinkoa. Salaa toivoin että alue olisi nudistiranta. Tätä en sillä hakenut. Olin hieman pettynyt.  Auringon palvomista ja vesijumppaa jatkettiin vielä hotellin altaalla. Illalla voisi yrittää kalaravintolaan syömään. Jos sieltä löytyisi myös jokin kalaton vaihtoehto minulle. Griilimakkara ois poikaa näin juhannuksen alla.

Päivä 4.

Aamu alkoi kahvinkeitolla. Sähköt meni tuvasta kun kytkin keittolevyn päälle. Ilmoitin asiasta eteenpäin. Respasta sain tarvittavat välineet ja pikku niksit. Muutaman huppuliittimen, johdon pätkän ja sähkökynän. Paikansin vian. Vikavirtasuoja sai liian suuren kuorman keittolevystä ja ilmastoinnista. Johdonpätkällä sain kiilattua vikavirtasuojan niin ettei se enää laukea. Kahvit keitettyäni seurasin altaalla Saksalaisisän aurinkovarjon avaamis puuhastelua. Hänen tytärtään hävetti kun isä ei saanut varjoa auki. Isä seisoi varjon alla puristuneena ja väänsi varjoa kammesta yhä tiukemmalla kiinni. Puolalainen it alan järjestelmäasiantuntija pelasti henkeä haukkoavan isän varjon alta. Apteekista tuli haettua voltagren geeliä makuuhaavoihin. Ensin mitattiin verenpaine. Hinta suomessa 19,04€ täällä 6,60€ . Hyttysen pistoon pyysin kortisonia mutta antoivat antibioottisalvaa ennen sitä mitattiin verenpaine. Päänsärkyyn pyysin pilleriä, kyllä istuin jo valmiiksi tuolille koska taas mitattiin verenpaine. Joka kerralla apteekkari totesi paineen olevan normal. Huomasin päivällä että terassillamme on sinin valmistama pyykkiteline. Leväytin sen auki uimareita varten. Teline osottautui huonovointiseksi ja levähti maahan kuin silityslauta. Olin kuitenkin varustautunut matkaan ilmastointiteipillä. Terassilla Pyöritellässäni viimeistä kierrosta teippiä telineeseen remonttireiska saapui ihastelemaan aikaan saannostani ja hyvän laatuista teippiäni. Näin hänen katseessaan kateuden teipistä. Päätin lahjoittaa loppu rullan hänelle. Mies oli otettu. Sain vastalahjaksi häneltä oliivi puusta veistetyt kävelysauvat. Päivä meni tänään ihan oleskellessa altaalla,kävelysauvoja testatessa ja hyvän ruuan merkeissä.

Päivä 3.

Edellisillasta jäi vielä mieleen kun pavunvarret tahtoivat vielä altaalle uimaan kello 2107. Se oli mahdotonta. Nimittäin paikalliset 27546kpl muurahaisia oli vallanneet uima altaan ja aurinkotuolit. Vuoroa piti odottaa siis aamuun. Heräsin pirteänä ja hiestä märkänä. Kävin suihkussa onnistuneesti. Voitelin itseni aurinkorasvalla myös korvanlehdet. Lämmintä päivää luvattiin ja sitä se on ollut +32. Näin aamulla hotellin remonttireiskan. Tervehdin häntä. Hän tunnisti heti rälläkän polttamat sääreni ja kysyi Bosch? Vastasin jees. Hän kertoi aloeverageelin auttavan arpiini. Teimme omatoimisen päiväretken Plataniakseen. Paikallisbussissa oli me, Kolimbarin nuoriso ja yksi Tanskalainen joka nousi joka pysäkillä ylös ja kysyi Platanias? Rauhoittelin häntä. Lupasin kertoa milloin olemme perillä. Paikallisten nuorten kanssa vaihdoimme muutamat kansainväliset käsimerkit. Tanskalainen jäi pois meidän kanssa samalla pysäkillä. Sain kiitokseksi halauksen ja liput legolandiaan jotka menevät tämän kuun lopussa umpeen. Kävimme ruohomatolla golffaamassa pari rundia. Urheilusuorituksen jälkeen kävimme Exclipsessä nauttimassa virvokkeita. Tuttu tarjoilija tunnisti meidät jo kaukaa huusi terve perkele. Terassilla oli viihtyisä tunnelma tarjoilijan käydessä läpi kaikki suomenkieliset sanat mitä oli vuoden aikana oppinut. Kadulla pysähdyimme hetkeksi ihastelemaan kaupan tarjontaa. Tunsin karhean parran niskassani ja todella voimakkaan halauksen. Kikattava mies ääni kysyi minulta guess who? No kukapa muukaan kuin ystäväni Henrik. Henrik on edelleen oppaana Plataniaksessa. Hän on myös vakituisessa parisuhteessa joka on jo kestänyt 3 viikkoa. Ystävän nimi on Viggo. Viggo on Norjalainen kalapuikkotehtaan käsinpakkaaja johon Henrik oli tutustunut viime talvena ruotsinlaivalla. Päätimme viettää iltaa jonain päivänä. Paluumatkalla kävimme kaupassa. Kohta ois tarkoitus lähteä syömään. Sitten vois käydä etsimässä Eeville uudet aurinkolasit.

Kolimbari

Jälleen kohteessa ollaan. Kohde on tänä vuonna Kolimbari. Plataniaksesta reilu kymmen kilometriä maalle päin. Lento lähti hieman myöhässä. Turvatarkastuksessa jälleen ainoa joka tutkittiin oli vaimo. Lentokoneeseen oli mukava mennä etuovesta vaikka paikkarivimme oli kuudenneksi viimeinen koneen perällä. Lentohenkilökunta pisti kulun koneessa hetkeksi poikki ja ilmoitti meille kuuluvalla äänellä käskyttäen että takaovesta on helpompi kulkea koneen perälle. Haniasta odotti tunnin bussimatka hotellille. Täpötäysi bussi pysähtyi neljälle eri hotellille. Me olimme viimeiset ja ainoat meidän hotelliin meniöistä. Ei sinne bussilla päässyt ihan perille. No muutaman mäen ja portaiden jälkeen saavuimme hiestä valuen, laukkuja raahaten ja  hymy irvistykseksi vääntyen perille.  Kaksiotamme jouduimme odottamaan hetken edellisten sottapyttyjen jäljiltä. Sillä välin nautimme hotellin tarjoamia virvokkeita huoneemme laskuun. Huoneen varustus täsmäsi melkein matkanjärjestäjän mainitseman varustuksen. Vedenkeittimenä toimii kattila ja kahvinkeittimenä kattila ja suodatinkippo. Ilmainen wifi sisältyy hintaan koko hotellin alueella. Alue on vain mielestä melko pieni. Wifi kattaa koko allasbaarin tiskin. Siinä sitten minä ja Saksalaiset näppäilään tabletteja kilpaa pienessä tiiviissä ympyrässä. Naureskelemme leikkisästi toistemme selfielle.  Ilmastointi makuuhuoneessa. Sen korvasi ilmalämpöpumppu olohuoneessa. Kylpyhuoneessa vaimon mielestä haisi home mutta minä olen sitä mieltä että siellä tuoksuu välimerellinen ilmasto. Illallisella oli hotellissamme tarjolla makkaraa perunasalaattia. Santsata sai ja sen myös tein. Hyvää oli namnam. Lapset sai jälkkäriä. Emäntä rakia ja minä laskun