sunnuntai 24. elokuuta 2014
Lakkopäivä
Viikonloppua lähdettiin viettämään perjantaina lakkotunnelmissa eläkeiän nostoa vastaan. Työmaa hiljeni jo ruokatunnin jälkeen. Onneksi enemmistö työntekijöistä eli kaikki joiden äidinkieli ei ole suomi jäi pitämään rakennusta pystyssä.Lakko alkoi kello 14 ja päättyi kello 16. Ammattiliiton salapoliisi tehtäviin erikoistuneet ja valeasuihin pukeutunut ryhmä tarkkaili ja etsi mahdollisia lakkorikkureita. Lumenpudottajiksi naamioituneet liittolaiset oli melko helppo tunnistaa joukosta vaikka oli panostaneet kielikurssiin. Turun murteessa ja viron kielessä ei paljon eroa kuulunut. Lumenpudottajat lassosivat turvaköysillään viattomia rakennusalan ammattilaisia tiedustellen henkilökorttia ja liittoon kuulumista. Itse en kuulu liittoon. Mutta annoin kaiken tukeni lakolle. Ajatus eläkeiän nostosta varsinkin omalla alallani tuntuu hieman pelottovalta. Näky siitä että kuljen 70 vuotiaana rollaattorin kanssa työmaan esteettömiä polkuja kohti työpistettäni, matkan katketessa polulla olevaan esteeseen tai rengasrikkoon. Rollaattorin korissa minulla on tarvittavat välineet ja 25kg betonisäkki. Nykypäivänä apulaitteita on kyllä kattavasti tarjolla. Aamun ensimmäistä kahvitaukoa kaikki ikääntyneet odottavat innolla ja hymyssä suin. Rakennushenkilön vatsa on herkkä varsinkin maanantai aamuisin ja ikääntyneenä pidättäminen on vaikeampaa ja välimatkat pitkiä. Työterveyden järjestämä vaipan vaihtopiste saa kannatusta. Jono on pitkä. Ensimmäinen meni sisään ja minun vuoroni on vasta 17 numeron kohdalla. Jonon on tänään kasvanut paljon pitemmäksi, koska Liisa on päässyt hyvin ansaitulle vanhuuseläkkeelle 79 vuotiaana. Viime viikolla oli läksiäiskahvit ja soseutettua mansikkakakkua. Reino ei pystynyt syömään kakkua koska hänellä on nestemäinen ruokavalio. Tänään meillä on uusi terveydenhoitaja vaipanvaihto pisteellä. Hän 22 vuotias Birgit. Nauttii työstään hoitoalalla ja pitkä uraputki on vielä edessä. Tänä aamu en ottanut imodiumia ja eilen panostin ravintoympyrään syödessäni kaalilaatikkoa päivälliseksi. Birgitin otteet on vielä paljon hellemmät kuin Liisan oli. Talkki kutittaa pakaroissa. Työt jatkuu ja talo nousee silmissä. Kello lyö 1530, on aika ottaa kisa kohti sosiaalitilaa. Ranella ottaa pumpusta ja nitrosuihke on hukassa, kisa keskeytyy. Pekka luuli pystyvänsä olemaan ilman vaippaa ja pidättämään muutaman tunnin. Haalarin märkä etumus kertoo että työturvallisuudessa on ollut läheltä piti tilanne. Pisut ja pesut tehtyämme on aika vaihtaa siviili rollaattori ja suunnata kotiin. Tsemppaan väsyneitä työtovereitani sanoen. Yhdessä me tehdään tästä ihmisille parempi paikka asua.
lauantai 9. elokuuta 2014
Huvipuisto
Rattoisa päivä huvipuistossa. Se ilmainen parkkipaikkakin löytyi tunnin
etsimisen jälkeen. Pitää olla vain sinnikäs ja kovahermoinen. Netistä
ostetut liput ovat edullisemmat ja vältyt turhalta jonottamiselta.
Rannekkeita jonotettiin noutopisteellä tunti. Lipunmyynnistä rannekkeen
oisi saanut 10 minuutissa. Parin laitteen kieputuksen jälkeen oli aika
hylätä ensimmäinen pahoivointinen seurueestamme puiston penkille.
Linnanmäen järjestyksenvalvojat kulkivat pareittainen huomaamattomasti
väentungoksessa, kuin vaatteet päällä oleva ihminen nudistirannalla.
Laitteisiin oli melkoinen jono. Ainut mihin ei tarvinnut jonottaa oli
wc. Pidin siis hupia ihan yksin, ilman jonotusta käsienkuivaus
automaatin kanssa. Käytin käsien pesuun todella huomattavan määrän
käsisaippuaa. Se vaahtosi kivasti myös viereisessä lavuaarissa. Ison
hattaran kanssa on vaikea kulkea väenpaljoudessa osumatta sillä
kehenkään. Iso vatsainen mies sai navan seudulle tuuhean pinkin
karvoituksen hattarastani. Penkille istahdettuani huilaamaan villiä
päivääni. Viereeni istui mies joka kysyi. Haittaako jos luen aku ankkaa?
Vastasin että ei tietenkään olkaa hyvä vain. Ja niin hän alkoi sitä
ääneen tavaamaan minulle. Viimeinen tarina jäi harmittamaan koska se oli
jatkis. Seurasin hattarajonossa nuorta ruskea vartaloista äitiä. En
niinkuin kuvittelette. Vaan sitä hymyä ja onnea kun sai viettää ihanan
kesäpäivän perheensä kanssa. Kaksostenrattaat, kaksi lasta roikkuu
minihameen helmassa, rinkka selässä ja se lompakkokin on tietenkin
siellä rinkan pohjalla. Toisella pissahätä.Hänen mies istuu penkillä
nauttien isosta karhusta järjestysmiesten kertoessa että huvipuisto on
alkoholiton alue. Sitä mies ei halua ymmärtää, joten hänelle tilataan
maijakyyti. Nuori äiti hymyilee silti vaikka lapset itkee ja isä
taistelee viimeiseen asti poliisien raudoittaessa häntä. Äiti toteaa
lapsilleen että haetaan isi aamulla kotiin. Kotimatkalla pysähdyimme
kiinalaiseen nauttimaan kolme pientä ruokaa. Riisiä taas riitti kotiin
viemisiksi saakka. Palvelu oli kotoisan laahustavaa ja suomenkielen
taivutukset melko elastisia.
maanantai 4. elokuuta 2014
Svartholma
Sunnuntaina oltiin Svartholmassa katsomassa linnoitusta. Loviisan
venesatamasta lähti rakkauden kesä 2014 henkinen venematka joka kesti 40min.
Kaikki matkustajat olivat herkällä tuulella kuin titanicista. Menimme
kansipaikoille istuskelemaan. Laivan rahastaja n.16v mopotyttö tuli
rahastamaan matkustajat kaula syötynä, tukka takussa hymyillen.
Aurinkoiseen säähän oli moni varustautunut aurinkolaseihin. Myös se
perheen isä joka tuli kannelle kahden lapsen kanssa ihailemaan maisemia.
Perheen isä valitsi seisoma aitiopaikkansa vaimoni seläntakaa ja ihaili
tummien lasiensa takaa saaristoa ja myös vaimoni uhkeaa
rintavarustusta, jotka eivät meinnanneet pysyä topin alla piilossa.
Hymyilin ja nostin peukkua miehelle jonka jälkeen hän katseli vain
maisemia. Miehellä oli ruutupaita, shortsit ja sandaalit jotka oli
varustettu valkoisella ja toinen harmaalla tennissukalla. Mies ajaa
Octavialla. Tauloudellisella perheautolla. Sen päättelin lippalakista.
Perille päästyämme ihmettelimme linnoitusta ja istuskelimme
rantakallioilla kuunnellen aaltojen kohinaa. Vilkutimme veneilijöille ja nauroimme lokeille.
Hieno paikka. Paluumatkalla sama perheen isä saapui myös kannelle.
Hymyilin. Mies nosti päätään ja tuhahti. Tuulen puuska vie miehen Skoda
lippiksen ja se hävisi aaltoihin. Naureskelin ja oijoin omaani Skoda
superb lakkiani. Olin voittaja. Kotimatkalla kävimme nauttimassa
paikallista ja edullista ruokaa noutopöydästä. Kolmatta kertaa
santsatessani noutopöydän suussa sulavaa härkää alkoin tuntea
yltäkylläisyyden tunnetta. Sitten kohtasin jälkiruuat. Viereisessä
pöydässä ulkomaalainen perhe söi ota neljä maksa yksi taktiikalla ja onnistuen myös siinä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)