Ensimmäinen kuukausi alkaa kääntyä voitoksi kaupunkiasumisessa. En kyllä
vieläkään osaa sanoa viihdynkö ja olenko kotiutunut tänne. Asunto on
hyvä ja siitä irtoaa paljon nykytekniikkaa mitä muissa asumuksissa ei
ole ollut aijemmin. Esimerkkinä sähkö ja lämmin vesi. Lumisena
talviaamuna ei tarvitse lumitöihin vaivautua. Huoltoyhtiön rastapää
toivottaa huomenet kun odotan vittuuntuneen näköisenä ulko oveni edessä
reinot jalassa ja odotan että latu on auki roskakatokselle. Onhan sitä
lunta kuitenkin yön aikana satanut peräti 3 senttiä. Naapuritalon vanha
rouva hymyilyy minulle taas kun pukeudun kuuman suihkun jälkeen ikkunan
edessä. Autopaikka naapurini oli ajanut autonsa kolme senttiä yli
valkoisen rajaviivan minun puolelleni. Osaan kostaa. Otin lämpöpiuhan
pois hänen autosta. Siinähän raaputtaa laseja aamulla. Joulu on ovella
ja Joulumieli valtaa pienen ihmisen pään. Tänä aamuna lähdin koirani
kanssa kaatamaan ensimmäistä citykuusta. Muutaman tunnin etsimisen
jälkeen valioyksilö löytyi. Sen oli myös huomannut vanhempi
rollaattorilla hitaasti kulkeva mies jolla oli huomattava etumatka
kohteeseen. Mies tunnisti aikeeni ja vaihtoi etanavaihteen jänikselle.
Toimin nopeasti ja päästin koirani vapaaksi. Koulutettu koirani tiesi
kuinka toimia tilanteessa. Koira oli kuusen luona luonnollisesti ensin
ja tyhjensi täyden rakkonsa kuusen juureen. Eli kuusi oli minun. Ehkä
mahtavin kaupunkikokemus. Jouluostoksilla löysin kaupungin halvimmat
konvehdit. 3,50€/rasia. Seuraava päivänä kolme rasiaa kympillä prkl. Nyt
on aika rauhoittua hyvin ansaitulle joululomalle. Radiossa soi Antti
Tuiskun Jouluhitit ja olohuoneessa tuoksuu voimakas muovikuusen tuoksu.
Lavuaari tukkeutuu kinkun paistorasvasta. Rauhallista Joulua. Rakastakaa
toisianne.
