Tuli käytyä porvoossa jokirannassa tötteröllä. Turisteja oli yllättävän paljon vaikka suomen ilmasto on tällähetkellä melko kuumaa. Jonoja oli monella kiskalla todella vahvasti. Yhteen ei tarvinnut jonottaa, sinne kävi myös maksuvälineenä kortti. Otin vanhan ajan vaniljan. Tietenkin herrasmiehenä tilasin ekana itselleni tötterön. Jouduin myös maksumieheksi. Siinä sitten katselin kun tötteröni valutti tiskille tippoja kun muut seurueestani tilasivat omansa. Vaimo otti jukurttijäätelön. Nyt tiedän miltä jäätynyt piimä maistuu. Ostokset maksettuani sain vihdoin oman käteeni ja pääsin nauttimaan mitä toisesta pallosta oli enää jäljellä. Maistui taivaalliselta. Sormet ja naama melkoisessa tahmassa hymyilin onnesta. Jäätelössä oli paljon vanilja kökkäreitä jotka jäivät ikävästi proteesien väliin. Jouduin hetkeksi poistamaan hammasrivistöni suusta vaivihkaa ettei kanssa ihmiset katsoisi pahasti minua. Lipaisin kevyesti kielelläni kökön pois proteesista. Taivaalla liihottava lokki katsoi tilanteensa tulleen kun pääni oli piilossa katseilta. Lokki hyökkäsi kohti herkullista tötteröäni. Mutta säikähti pahanpäiväisesti hampaatonta hymyäni. Niin kovaa kirkumista en ennen ole kuullut lokilta. Ryhmä japanilaisia turisteja sai ikuistettua tilanteen järjestelmäkameroillaan. Miksi pitää käyttää salamaa aurinkoisella säällä? Siinä sitten halailtiin ja otettiin perhepotrettia japanilaisten kanssa. Tunsin itseni jollain tasolla sankariksi. Vaikutti siltä että vaimoani ja poikaani tilanne hävetti, koska he pitivät pientä välimatkaa minuun kulkiessani autolle japanilaisten seuratessa minua.