Viikonloppua lähdettiin viettämään perjantaina lakkotunnelmissa eläkeiän nostoa vastaan. Työmaa hiljeni jo ruokatunnin jälkeen. Onneksi enemmistö työntekijöistä eli kaikki joiden äidinkieli ei ole suomi jäi pitämään rakennusta pystyssä.Lakko alkoi kello 14 ja päättyi kello 16. Ammattiliiton salapoliisi tehtäviin erikoistuneet ja valeasuihin pukeutunut ryhmä tarkkaili ja etsi mahdollisia lakkorikkureita. Lumenpudottajiksi naamioituneet liittolaiset oli melko helppo tunnistaa joukosta vaikka oli panostaneet kielikurssiin. Turun murteessa ja viron kielessä ei paljon eroa kuulunut. Lumenpudottajat lassosivat turvaköysillään viattomia rakennusalan ammattilaisia tiedustellen henkilökorttia ja liittoon kuulumista. Itse en kuulu liittoon. Mutta annoin kaiken tukeni lakolle. Ajatus eläkeiän nostosta varsinkin omalla alallani tuntuu hieman pelottovalta. Näky siitä että kuljen 70 vuotiaana rollaattorin kanssa työmaan esteettömiä polkuja kohti työpistettäni, matkan katketessa polulla olevaan esteeseen tai rengasrikkoon. Rollaattorin korissa minulla on tarvittavat välineet ja 25kg betonisäkki. Nykypäivänä apulaitteita on kyllä kattavasti tarjolla. Aamun ensimmäistä kahvitaukoa kaikki ikääntyneet odottavat innolla ja hymyssä suin. Rakennushenkilön vatsa on herkkä varsinkin maanantai aamuisin ja ikääntyneenä pidättäminen on vaikeampaa ja välimatkat pitkiä. Työterveyden järjestämä vaipan vaihtopiste saa kannatusta. Jono on pitkä. Ensimmäinen meni sisään ja minun vuoroni on vasta 17 numeron kohdalla. Jonon on tänään kasvanut paljon pitemmäksi, koska Liisa on päässyt hyvin ansaitulle vanhuuseläkkeelle 79 vuotiaana. Viime viikolla oli läksiäiskahvit ja soseutettua mansikkakakkua. Reino ei pystynyt syömään kakkua koska hänellä on nestemäinen ruokavalio. Tänään meillä on uusi terveydenhoitaja vaipanvaihto pisteellä. Hän 22 vuotias Birgit. Nauttii työstään hoitoalalla ja pitkä uraputki on vielä edessä. Tänä aamu en ottanut imodiumia ja eilen panostin ravintoympyrään syödessäni kaalilaatikkoa päivälliseksi. Birgitin otteet on vielä paljon hellemmät kuin Liisan oli. Talkki kutittaa pakaroissa. Työt jatkuu ja talo nousee silmissä. Kello lyö 1530, on aika ottaa kisa kohti sosiaalitilaa. Ranella ottaa pumpusta ja nitrosuihke on hukassa, kisa keskeytyy. Pekka luuli pystyvänsä olemaan ilman vaippaa ja pidättämään muutaman tunnin. Haalarin märkä etumus kertoo että työturvallisuudessa on ollut läheltä piti tilanne. Pisut ja pesut tehtyämme on aika vaihtaa siviili rollaattori ja suunnata kotiin. Tsemppaan väsyneitä työtovereitani sanoen. Yhdessä me tehdään tästä ihmisille parempi paikka asua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti