perjantai 19. tammikuuta 2018

viides päivä

Tänään mentii Loro parkkiin. Euroopan suuri ja maailman kolmanneksi suurin eläinpuisto. Liput 35€ turisteilta. Paikallisilta 19,50€. Löytyy myös vuosilippuja. Ensin virtsalle. Siitäkin sai maksaa omantunnon mukaan vessoissa. Henkilökunta oli paikalla koko ajan vessojen ulokopuolella tosin. Kukaan ei pyyhkinyt pyllyäni. Maksu tapahtui vessan ulkopuolella kolehtiin. Vessahenkilökunnalta sai kiitoksen ja silmäniskun. Vessat oli tosi siistit. Missään ei vain ollut paperia. Puistosta löytyi paljon erinlaisia eläimiä. Kissoja, koiria, kaloja, apinoita, marsuja, krokotiilejä, lintuja, nikejä, meduusoja ja venäläisiä. Myös kaikki kuvattiin kuin ruotsin laivaan tullessa. Kuvan hinta 6,50€. Olimme eläinten parissa puolipäivää. Enemmän aikaa olisi kyllä saanut menemään puistossa. Ajoimme possujunalla takaisin puerto de la cruziin hakemaan autoa parkista. Junan pysähdyttyä kävimme katsomassa vaahtopäitä. Punainen lippu liehui rannalla. Surffarit olivat laineilla. Heitä ei punainen lippu häirinnyt. Mutta mitäpä siellä vedessä tekisikään jos ei ole aaltoja. Kävimme kaupassa tai parissa. Haimme kalaa, lihaa, vihanneksia ja katkarapuja. Vihanneksiakaan ei tarvinnut itse punnita. Myyjä hoiti homman. Auton parkistakaan ei tarvinnut maksaa mitään kun kauppaostokset ylitti 24€. En kyllä oisi itse ajanut minibussia parkkihalliin. Sen verran ahtaat on parkkihallit täälllä. Mutta niin on myös parkkiruudutkin. Ostimme kotiin viemisiksi keskivertoa parempaa punaviiniä. Pyörittelin kaupassa pulloa puntaroiden hintaa onko pullo 1,65€ arvoinen. Halvin olut oli 0,24€/tölkki. Hyvää olutta on. Ruokakassi on täällä noin kolmasosan suomen hinnasta. Illalla tehtiin hotpottia mongolialaiseen tapaan. Lihaa, kalaa, katkarapuja, kiinankaalia, sieniä, viiriäisen munia, kurkkuja, inkivääriä, valkosipulia keitellään chilillä höystetyllä tulisessa liemessä ja nautitaan puikoilla. Lusikan tai kauhan käyttö on kielletty. Eli todella työlästä ja aikaa vievää touhua. Ei nälkäisen ihmisen touhua. Hermon polttaa helposti puikkojen kanssa ja sormet kiehuvassa liemessä. Tämä mongolialainen pata ei liity mitenkään espanialaisuuteen. Matkanjohtaja halusi vain fiilistellä muutaman vuoden takaista kiinan reissuaan. Hyvää oli.




Moe

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti