keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Toinen päivä

Menin nukkumaan yöllä kello 0132. Heräsin kello 0558 uuteen aamuun. Kävin aamusuihkussa. Eloveena aamu. Aamupalan jälkeen putkiremonttia alkuperäisillä suomalaisilla putkiosilla. Lämmin vesi saatiin helposti muutaman tunnin ponnistelujen jälkeen toimimaan. Vesikiertopatterit jäivät vielä kylmäksi. Siirsimme remonttiajankohtaa myöhemmäksi. Sisälämpötila jäi kuitenkin plussan puolelle +14. Shortseista en luovu. Vilpoinen keli sai viikko sitten sheivattujen reisieni sängen muistuttamaan -90 luvun jenkkisiili hiusmuotia. Onnistuneesta työstä palkitsin itseni muutamalla paikallisella Dorada oluella. Asuksessamme kerrottiin asuvan sisiliskoja jotka tulevat oven raosta tai jostain muusta pienestä reijästä. Oven avatessani sänkyssä makoili 50cm iguaani. Epäilin että se ei oven raosta mahdu sisälle. Lähdimme autolla liikkeelle. Shell huoltoasemalla tankkauspalvelu ja edulliset polttoainehinnat. Diesel suomessa 1,30€/Litra täällä 0,80€/Litra. Tankki täynnä matkaa jatkettiin paikallisen tuttava pariskunnan luokse. Täällä kaikilla pitää olla turvavyöt kytkettynä autossa jos joku on ilman vyötä ja miliisi pysäyttää niin koko auton seurue saa sakot. Ennen kyläreissua käytiin hakemassa viini/maatilalta lihatonta perunamunakasta ja tyhjiin vesipulloihin tankattiin viiniä. Maatila oli hyvin suojattu. Parkkipaikan perusteella olisi luullut tulleensa paikallisen pärnäsen korjaamolle. Hyvä palvelu siellä oli isot aikuiset miehet halasivat ja pussasivat tervetulleeksi. Viini nautittiin kun odotettiin ruokaa. Tuttava pariskunnan luona taas halailtiin ja pussailtiin. Syötiin lihatonta perunamunakasta joka sisältä kahta erinlaista lihaa, kesäkurpitsaa paistettuna, kakkua, hedelmiä ja täytettyjä arepasleipiä. Juomaksi oli viiniä, vettä ja kahvia. Pariskunnan emännän veli Ricardo soittettiin paikalle myös ihmettelemään suomalaisia turisteja. Hänelle me olimme tuttu näky koska hänellä oli ruotsalainen vaimo.  Ricardo ei ehtinyt olla seurassamme kuin pari tuntia ja nautti vain pari lasia viiniä koska hän oli lähdössä töihin. Ricardo on töissä laivalla konemiehenä. Kaksi kuukautta merillä ja maissa vapaata 37 päivää. Kun suomessa sanotaan tuun käveseen kahvilla, se tarkoittaa myös sitä. Asumaan ei jäädä. Täällä kun kävästään niin siinä menee puolipäivää ja vatsa on täynnä mutta vasta alkupaloista. Lähtö koitti ja taas halailtiin ja pussailtiin. Sitten siirryimme ostoparatiisiin. Oston huumaa riitti yhtä paljon kuin suomessakin. Suuresta urheiluliikkeestä löysin sukkia mutta en mölkkypeliä. Uutisissa kerrottiin että Teiden tie oli suljettu. Eli tie mikä menee tulivuorelle.siellä oli satanut lunta ja tiet olivat jäässä. Arvatkaa montako lumiauraa saarella on?? Kyllä vain yksi joka huolehtii koko saaren talvi kunnossa pidosta. Tuskin täällä enempää tarvisisikaan. Illallinen nautittiin shoppailun jälkeen siellä paikallisessa maatilakorjaamossa. Paikan omistaja on Carlos. Carlosin poika haluaisi käydä suomessa. Sanoin et menetä mitään vaikka et kävisikään. Siellä on aivan prkl kylmä. Tarjolla oli talon salaatti, viiniä, saksalaista olutta ja pääruuaksi lihaa ja perunoita. Sitten nukkumaan.
Moe

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti