perjantai 17. kesäkuuta 2016

Loman yhdeksäs päivä

Aamupalalla kolmistaan. Croisantti päivä. Hieman Shieldiä tai etäisesti veljeäni muistuttava kaaljuuntuva tukevahko mies oli poikansa kanssa aamupalalla. Molemmat suut mutrussa. Samasta syvästälautasesta söivät munakokkelia yhtä kettuuntuneen näköisinä. Siirtyivät hedelmä lautasen pariin. Näin isä suupielessä pienen virnistyksen joka käsittääkseni oli hymy. Molemmilla oli haarukassaan kiivihedelmän pala joilla kilistelivät kippis. Väkinäiset hymyä muistuttavat virnistykset leijuivat ilmassa puolitoista sekuntia. Totesivat toisilleen tänään opettelemme hymyilemään. Kävimme katsomassa opasta naapuri hotellilla. Nautin siitä suunnattomasti. Paikalle tuli myös toinen opas ja häntä myös sai katsella. Käytin koko tunnin katsomiseen. Vaimo maksoi sillä välillä oppaille retken tiistai päivälle. Lähdemme laivalla saarelle nimeltään Spinalonga. Euroopan viimeinen leprasiirtola joka suljettiin vuona 1957. Spitaalista en muista ala-asteen tunneilta muuta kuin että sairastuneen ystäväpiiri pienenee ja tekee hänestä huonojen vitsien kohteen.  Retkellä  Skandinaavinen opastus, mutta eiköhän me löydetä joku paikallinen Jorgos henkilökohtaiseksi oppaaksi.  Tänään lämmin päivä ja tuuleton. Merellä ei tuule ollenkaan , mutta punainen lippu on unohtunut salkoon. Muut lähtivät rannelle aamupäivällä. Minä jäin hotellihuoneeseen nauttimaan omasta ajastani. Pesin vaimon rintaliivejä, nautin siitä. Siivooja heitti minut hetkeksi pihalle huoneestamme (1,5h). Istuin ja odotin käytävällä parin Mythos tölkin kanssa. Viereisestä huoneesta lensi pihalle tuttu mies. Tanskalainen mies Kolimbarista jolta sain Lillehammerin kisakylän kartan. Jälleen näkeminen oli tunteikas. Kuulumiset vaihdettuamme hän kipaisi hakemassa tablettinsa. Katselimme kuvia hänen plantaaseiltaan, hän oli ruvennut helmikuussa viljelemään oliiveja Tanskassa. Osa puiden oliiveista näytti pieniltä kaprismarjoilta tai ruskeilta rusinoilta. Sato jää heikoksi ja mauttomaksi kylmän ilmaston vuoksi. En kehdannut tunnustaa itse olin miettinyt samaa uraa ja näin jo itseni Uusimaan ja muiden paikallislehtien keskiaukealla nojailemassa kuivahtaneisiin oliivipuun runkoihin kädessäni vuoden sato vihreäksi värjätyssä lasipurkissa. Aitoja Porvoolaisia oliiveita. Päivällä kävi huoltomies vaihtamassa uuden polttimon vc tiloihin. Discovalo loppui lopulta. Sain olla apuna. Otin vanhan polttimon vastaan ja ojensin uuden polttimon hänen seistessään minua 17 senttiä korkeammalla saippuatelineen päällä. Tänään on lämmin päivä yli 30 astetta. Sunnuntaille ja maanantaille on luvattu 36-38 astetta. Ei taida palella. Makuuhuoneemme ilmastoinnin säädin vaimon pyynnöstä 10 asteeseen. Yöllä minua palelee. Nukun puolet yöstä parvekkeella ja palaan kun aurinko nousee. Vielä hän ei ole huomannut poissaolojani. Teen yöllä likapyykeistä sänkyyn itseäni muistuttavan mytyn ja laitan tyynyn päälle sen rakkaimman harmaan Feinin lippalakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti