Aamupalalle pääsi lähtöpäivänä jo puoli tuntia aikaisemmin. Croisanttipäivä. Makrigialoksen kadut täyttyivät taas linja-autoista. Meidän bussi lähti tarkalleen aikataulussa kello 0910. Olimme ainoat Suomalaiset meidän hotellilta jotka päättivät palata Suomeen. Eräs nainen luuli vaimonia Norjalaiseksi ja yritti käydä keskustelua että minkähänlainen keli meitä hellii Oslossa. Vaimo totesi melko sujuvalla Norjankielen taidollaan että ei paljon kiinnosta toivottavasti sataa vettä. Olimme seuraavalla hotellilla myös ihan aikataulussa kello 0912. Sieltä saapuikin bussi täyteen iloisia Suomalaisperheitä ja paljon pieniä lapsia. 2,5 tunnin bussimatkalla neljä lasta matkapahoinvoi ja oksennuksen tuoksu oli suunnaton koko matkan. Istuimme onneksi bussin takaosassa. Yritin nukahtaa matkalla muutaman kerran siinä onnistumatta. Käytävän toisella puolella istui äiti tyttövauvansa ja pienen noin kolmivuotiaan pojan kanssa. Poika pyöritti siskonsa nyöripipoa taitavasti. Aina kun nukahdin hän läimäytti sille polveani. Sanoin ystävällisesti joka kerta voitko lopettaa. Poika nyökkäsi hyväksyvästi. Äitinsäkin vain hymyili. Virnistin takaisin. Viidennellä kerralla hymyilin pojalle ja kuiskasin että minä tulen samaan koneeseen. Kun lentokone on ilmassa, minä opetan sinut lentämään. Poika palautti pipon äidilleen ja sanoi ettei halua lentokoneeseen. Olin voittaja. Saavuimme kentälle. Meille kerrottiin että käytössä olevat Check-in tiskit on 6-7. Mutta palvelua sai myös yllättäen tiskiltä 8,9,10,11,12,13,14. Opas kertoi myös että koneemme on lähdössä aikataulussa ja check-in menee puolitoista tuntia ennen koneen lähtöä kiinni. Ahaa öhöö. Olimme kentällä kello 1156 ja kone lähtee 1330. Lähtöselvityksen jälkeen jonotimme laukkujen kanssa läpivalaisuun. Siellä tarkastettiin matkaliput. Turvatarkastuksessa tarkastettiin taas matkaliput ja passit. Turvatarkastuksessa unohdin kolikoita taskuuni ja sain extratarkastuksen. Eteeni astui tumma lihaksikas Kreikkalais nainen ja sanoi hello boy. Hän siirtyi taakseni ja supatti jotain korvaani. Korvanlehteni oli märkä. Hän tunki kätensä seisoen takanani etutaskuihini ja tunsi kolikon. Kokeili myös vyötärön kohdalta. Aika alhaalta se tarkastetaan en olisi ihan heti uskonut. Kehui sheivattuja paikkoja ja läimätti takapuolelle sanoen go boy, fly fly fly.. Odotustilassa odotellessa kuulin jossain päin suomalaispojan huutavan että ei tahdo oppia lentämään. Vaimoni totesi että taitaa joku lapsi pelätä lentämistä. Koneeseen pääsisi portilta 6 infonäytön mukaan. Suomalaiset jonottivat portilla 6 ja välillä portilla 5. Koska kahdella portinvartialla oli hauskaa ja vaihtoivat välillä tauluun numeron viisi ja välillä numeron kuusi. Jonon sekasortoista vaihtumista portilta toiselle oli kieltämättä hauska katsella. Koneessa odotti meitä fazer sininen suklaakonvehti ja Juhannuksen iltalehti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti